Hyvä kirjanpitäjä vai hyödyllinen kirjanpitäjä?

Onko halpa kirjanpito yrittäjälle täysin hyödytöntä?

Tilitoimistona saamme jatkuvasti yhteydenottoja, joissa etsitään ”halpaa ja hyvää kirjanpitäjää”. Harmittelen aina näissä tilanteissa, koska lähes aina yrittäjä ottaa riskin jossa tulee ostaneeksi kalleinta ja hyödyttömintä palvelua.

Haluan heittää ajatuksen pohdittavaksi. Oletko koskaan miettinyt asiaa tästä vinkkelistä:

Mitäpä jos kirjanpidon tekeminen olisi TÄYSIN vapaaehtoista. Mikään asetus tai lakipykälä ei sitä vaatisi. Mitä sinä silloin haluaisit tietää rahasta?

Kun lähdetään tästä ajatuksesta, kokemukseni mukaan halutut luvut eivät koskaan ole niitä, mitä lakisääteinen kirjanpito vaatii. Minusta tämä on todella mielenkiintoista. On olemassa ihan muita lukuja, joista yrittäjät ja talousjohtajat ovat kiinnostuneita. Siksi on hyvä erottaa hyvä kirjanpitäjä hyödyllisestä.

Kirjanpitäjältä hyödyllisempiä lukuja

Aika moni yrittäjä on kiinnostunut esimerkiksi asiakaskohtaisesta ja tuotekohtaisesta kannattavuudesta ja katteesta. Mikä on esimerkiksi myyntikate – entä onko se millä tasolla? Tai millä tasolla sen pitäisi olla? Näistä luvuista onkin yrittäjälle paljon enemmän hyötyä.

Raha ja bisnes liittyvät aina yhteen. Ei ole bisnestä ilman rahaa. Rahaa voisi verrata kolesteroliarvoon, jota taasen ohjaillaan dieetillä. Dieetti on yksinkertainen esimerkki päätöksistä. Syön ja liikun näin, jotta kolesteroliarvo menee näin ja noin. Samalla tavalla bisneksessä vetämällä vivusta kate muuttaa tuohon tai tähän suuntaan. Mutta mistä viidestä vivusta kannattaa vetää?

Lakisääteinen kirjanpito tehdään enemmän verottajaa ja yhteiskuntaa varten. Sillä on oma roolinsa tässä kokonaisuudessa, mutta yrittäjälle se on kokemukseni mukaan melko hyödytön. Mielestäni yrittäjälle on merkittävästi tärkeämpää kiinnittää edullisen kirjanpitäjän sijaan huomiota tehdyn työn hyödyllisyyteen itselleen: pystynkö näillä tuotetuilla luvuilla tekemään parempia päätöksiä?

Ehkä huonoin asia lakisääteisessä kirjanpidossa, on että se on ikuisesti myöhässä. Tammikuun talousluvut tulevat pahimmillaan maaliskuun 11. päivä, tai jopa vasta vuoden päästä maaliskuussa. Tämän tyypillisen tilanteen tunnistaa yleensä lauseesta ”Viime vuoden tulos tuli taas yllätyksenä.”

Otetaan esimerkki käytännön elämästä: auto ja bensankulutus. Tuntuisi jotenkin älyttömältä kuvitella tilanne, jossa maaliskuussa saan tietää paljonko olen ajanut tammikuussa autolla kilometrejä, ja paljonko auto mahtoi kuluttaa? Siitä on aika vaikea lähteä tekemään muutosta parempaan ja kannattavampaan suuntaan. Tarvitaan taloushallinnon ja tilitoimiston tuottamaa ajantasaisempaa ja olennaisempaa tietoa.

Kolme vipua – mistä vedät?

Liikevaihto, tai paremminkin myynti, on volyymin ja hinnan lopputulos. Voitto, tai kannattavuus, on liikevaihdon ja kulujen erotus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikilla yrittäjillä on lopulta vain kolme vipua vedettävänään voiton parantamiseksi:

1. volyymin lisääminen (myynti)

2. hinta ja

3. kulujen karsiminen

Koska yrityksen pyörittämiseen liittyy aina harkittujen riskien ottaminen, on yrittäjän kannalta tärkeää tietää MISTÄ vivusta kannattaa milloinkin vetää. Kannattava bisnes ei ole lottoamista, se on systemaattista tekemistä kannattavuuden parantamiseksi. JA ne keskustelut tilitoimiston ja yrittäjän välillä ovat usein erittäin hedelmällisiä. Siellä yrittäjillä on happea koneessa ja rahaa kassassa. Eikä osinkoja maksella teoreettisella voitolla, eli harjanvarsilla.

Siksi halvan ja hyvän kirjanpitäjän sijaan kannattaisikin kysyä hyödyllisen ja hyvän kirjanpitäjän perään. Mielestäni siinä kohtaa Fionia on ainoa oikea paikka. Me autamme niiden hyödyllisten ja myös lakisääteisten numeroiden kanssa. Otetaanko palaveri?